KTK-II, VIP MVA Fn, PKK-V
VIRTUAALIHEVONEN
VH13-040-0298
Mustikseksi kutsuttu friisiläishevosori, jonka säkäkorkeus on 168 cm ja se on syntynyt 10.06.2012 ja ikää löytyy 16 vuotta. Mustiksen on kasvattanut Melanie Minstrel ja sen omistaa Loci (VRL-12679). Väriltään ori on musta (EEaa) ja sen koulutustasot ovat vaativa B ja vaativa valjakkoajo.
KTK-II - 21+18,5+17 = 75,3%, PKK:n 70. kantakirjaustilaisuus
Montalbano, tai tutummin Mustis, on hieman pröystäilevä ori, joka kuitenkin tietää paikkansa. Ori osaa kunnioittaa ihmistä, vaikka välillä esittääkin hankalaa, eikä todellakaan oli aivan kaikkien käsiteltävissä. Perus hoitotoimenpiteet kuitenkin sujuvat ilman ihmeellisiä yllätyksiä. Myöskään kengittäjän tai eläinlääkärin kanssa ei ole ollut tämän herran kanssa ongelmia.
Ratsuna Mustis on herkkä, mutta ei mikään räjähdysaltis kaveri. Osaava ori ei taitaa paljon asioita, mutta ei kuitenkaan pärjää vaikealla tasolla. Eteenpäinpyrkivä Mustis on kuitenkin parhaimmillaan, kun sen saa odottamaan ja se on ratsastettavissa pohkeesta eteen. Myöskin pieniä esteitä Mustiksen kanssa voi hypätä, mutta niillä emme ole lähteneet kilpailemaan. Maastossa ori on reipas, muttei lähde käsistä ja tykkääkin olla etummaisena.
Maan fri, m, 169 cm evm |
Abe fri, m, 171 cm evm |
- evm |
- evm | ||
Dieke fri, m, 167 cm evm |
- evm | |
- evm | ||
Femke M fri, m, 166 cm evm |
Rypke fri, m, 169 cm evm |
- evm |
- evm | ||
Eke M fri, 164 cm evm |
- evm | |
- evm |
i. Maan
ii. Abe
ie. Dieke
e. Femke M
ei. Rypke
ee. Eke M
Montalbano on tarjolla eri kantakirjojen jalostukseen ja se astuu evm-sukuisia tammoja.
02.11.2014 - Zafir's Caramel - e. Culfuray NL - VRL-12299
00.00.0000 - Varsan nimi - e. Varsan emä - omistaja
00.00.0000 - Varsan nimi - e. Varsan emä - omistaja
Maneesin pohja oli vihdoin eilen saatu valmiiksi ja tänään vielä isäntä viimeisteli tallia. Kaikkea tarpeellista oli jo ostettu valmiiksi, kuten heinää ja rehuja. Automaattiset vesikupit tarkastettuaan tilan isäntä Tomi täydensi vesipadat kahden uuden orin tarhoista ja kytki paimenen verkkovirtaan. Toista kupillistaan kahvia hörppiessään oli vihdoin aika soittaa avovaimolle. Parin tuuttauksen jälkeen linja aukeni ja sieltä kuului alkuun vain rätinää ja muita kaukaisia ääniä. Lopulta Lotta vastasi puhelimeen ja kertoi, että nyt oli vähän huono hetki, Mustista oltaisiin lastaamassa traileriin.
Lotta lopetti puhelun lyhyeen kerrottuaan, että aikaa menisi korkeintaan kolme tuntia, mikäli lastauksessa tai matkalla ei tapahtuisi mitään ihmeellistä. Vihreään loimeen ja samansävyisiin kuljetussuojiin puettu friisiläisori steppaili hetken, mutta rauhoittui yhdestä reippaasta komennuksesta. Naista kiltisti seuraten, ori asteli lastaussiltaa pitkin traileriin traileriin. Palkinnon annettuaan Lotta kiinnitti orin ja sulki oriseinän.
Sinisiin kuljetustamineisiin varustettu herasilmäinen pienhevosori Pukatti odotti kiltisti hoitopuomiin sidottuna. Paljon käytetyistä kuljetussuojista repsotti avonaisena yksi tarra, joten Lotta nappasi ilmastointiteipin avonaisesta laatikosta ja kiepautti sitä kerran suojan ympäri. Laitettuaan teipin takaisin läpikuultavaan laatikkoon, otti nainen ketjunarun ja laittoi sen Kaapon turvan päältä kiinni. Irrotettuaan tavallisen narun nainen talutti kiltisti perässä seuraavan orin trailerin tyhjälle puoliskolle. Palkkionsa saatuaan ori huomasi seisovansa pienessä tilassa vailla pois pääsyä ja hirnahti vastalauseeksi. ”Älä huoli, pääset sitten kotona riehumaan sydämesi kyllyydestä”, Lotta sanoo ja hyppää ulos ahtaaksi käyneestä trailerista.
Yhdessä tallin omistajan kanssa takasilta nostettiin ja Lotta vielä kiitti tallin omistajaa kaikesta vaivasta, jonka tämä on nähnyt orien eteen. Katumaasturi pursusi tavaraa, mutta kaikki tärkeimmät, kuten hevosten paperit ja rahapussi olivat helposti saatavissa. Matka uuteen kotiin voi alkaa.
Matkalla trailerista välillä kuuluu kolistelua ja hirnuntaa. Matka oli hidas ja varmaan yhdistelmän suurimman sallitun kokonaispainon raja oli lähellä, mutta vihdoin pääsi Lotta hevosineen perille Niiranvaaran tilalle. Tomi saapui avovaimoaan, joka kurkotteli apukuskinpaikan jalkatilasta ketjuriimunnaruja, vastaan. Pikaisen halauksen saattelemina ruvettiin arvokasta lastia purkamaan. Hieman haparoivin ottein mies kiinnitti riimunnarua Kaapon turvan päälle ja Lotta odotti lastaussillan vieressä lupaa avata takapuomin.
Molemmat mustat orit vietiin ensiksi talliin, missä niiden varusteet vaihdettiin kotoisampiin. Klipatut orit saivat ulkoloimet päällensä ja pääsivät tarhoihinsa. Mustis ravasi komeaa raviaan oman tarhansa ympäri muutaman kerran ja hirnui ilmoittaen tulostaan. Vastauksetta jäänyt ori pärski vielä hetken, kunnes ryhtyi tarkemmin tutkimaan vierasta miljöötä. Kaapo taasen käveli oman tarhansa ympäri, päätyen heinäkasalle ja laittaen turpansa laadukkaan heinän sekaan. Kyllä nämä pojat vielä tänne kotiutuisivat, ennemmin tai myöhemmin, Lotta myhäili.
Viimeisimmät näyttelytiedot olivat vahvistuneet, enkä malttanut olla tekemättä hakemusta uusista arvonimistä, joita meidän upea Mustis oli saavuttanut. Finest ja Virtuaalinen Piirrosmuotovalio oli nyt ansaittu. Tätä täytyisi juhlia tietysti asiaan sopivalla tavalla, joten kipaisin viemässä hakemuskirjeet postin vietäviksi ja lähdin hakemaan viikatetta ja kottikärryjä. Onneksi tonttiin sentään kuului jonkin näköinen pelto, mutta en minä uskaltanut poikia sinne päästää. Laidun ala oli varattu vieraileville daameille.
Niitin ison kasan heinää ja nostin sen kärryyn. Jaoin heinät hevosille ja palasin takaisin laitumelle. Niitettyäni toisen satsin suuntasin Mustiksen tarhalle ja kippasin koko komeuden orin eteen. Ori hetken nuuhki heiniään ja maistoi, kunnes päätti ottaa pari äänekästä kunniakierrosta ympäri tarhaansa. ”No niin poika. Me kaikki kyllä tiedetään, että olet ihan huippu” rauhoittelin oria ja jäin hetkeksi ihastelemaan.