Kallan Elm

Elmo on tarjolla puoliveri ja ratsuponi jalostukseen ja se astuu pitkäsukuisia tammoja.

Jälkeläiset

00.00.0000 - Varsan nimi - e. Varsan emä - omistaja
00.00.0000 - Varsan nimi - e. Varsan emä - omistaja
00.00.0000 - Varsan nimi - e. Varsan emä - omistaja

ERJ:n alaiset

31.12.2018 - Kastanjeholm - 110 cm - 1/27
01.01.2019 - Radiating Warmbloods - 160 cm - 5/28
01.01.2019 - Radiating Warmbloods - 160 cm - 5/28
03.01.2019 - Radiating Warmbloods - 160 cm - 3/28
04.01.2019 - Radiating Warmbloods - 160 cm - 5/28
05.01.2019 - Radiating Warmbloods - 160 cm - 2/28
05.01.2019 - Kultahuisku - 110 cm - 3/28
06.01.2019 - Kultahuisku - 110 cm - 3/28
07.01.2019 - Radiating Warmbloods - 160 cm - 5/28
07.01.2019 - Kultahuisku - 110 cm - 1/28

07.01.2019 - Kultahuisku - 110 cm - 5/26
08.01.2019 - Kultahuisku - 110 cm - 3/28
08.01.2019 - Kultahuisku - 110 cm - 3/26
08.01.2019 - Caswell - 160 cm - 2/30
09.01.2019 - Caswell - 160 cm - 2/30
09.01.2019 - Caswell - 160 cm - 4/30
10.01.2019 - Kultahuisku - 110 cm - 4/28
10.01.2019 - Kultahuisku - 110 cm - 1/26
11.01.2019 - Caswell - 160 cm - 4/30
15.01.2018 - Caswell - 160 cm - 2/30

KRJ:n alaiset

KERJ:n alaiset

31.12.2018 – Kastanjeholmin uudenvuoden estekilpailut, kirjoittanut Loci

”Pari reilua metristä rataa ja sitten kotiin.” Niin minä ajattelin ja pakkasin orin tavaroineen koppiin. Rutiinit alkoivat jo sujua, joten miksei myös kisoissa? Lotta oli vielä hoitamassa muita asioita tallissa, mutta kuullessaan hevosen rymistelevän traileriin, hänkin ilmestyi näkösälle. Punahiuksinen pieni nainen oli kyllä mahdottoman nopea liikkeissä, vaikkei kiire koskaan hänestä huokunut ulospäin.

”Opettele radat rauhassa ja verryttele hyvin, mutta maltilla.” Nainen ohjeisti, kun satuloimme oria kisapaikalla. ”Joo. Onneksi noi erikoisesteetkin ovat nyt sujuneet.” vastasin keskittyneenä. ”Äläkä huoli, jos tulee pudotuksia. Se on menny nyt tosi hyvin Markun valkun jälkeen, mutta on ihan normaalia, että tässä vaiheessa tulee myös takapakkia. Ja jos eka rata menee nappiin, niin toisessa Elmon keskittyminen jo varmasti herpaantuu. Pysyt vaan ite rauhallisena.” Orin omistaja neuvoi.

Siinä se nyt odotti, ensimmäinen rata ja suora uusinta. Ori tuntui hyvältä verryttelyn jälkeen. Se ei painanut kuolaimelle, eikä ollut pohkeen takana. Perusradan ratsastin maltilla. Toiseksi viimeisen esteen jälkeen rata oli yhä puhdas, joten pyysin oria etenemään reippaammin. Laskin askeleet ponnistukseen, joka jäi hieman kauas, mutta kolinaa ei kuulunut jälkeenpäin. Eikä myöskään vihellystä vielä uusinnan ensimmäisen esteen ylitettyäni. Perusrata oli ollut varmaa ratsastamista. Toivoin orin pysyvän yhä hyvänä, kun kiristin vauhtia sen mukaa, mitä uskalsin. Muut olivat selkeästi ratsastaneet pidempää reittiä varman kautta uusinnan kolmannelle esteelle, mutta itse näin oikoreittiin mahdollisuuden. Vaikka jouduin pidättämään Elmoa, jotta tasapaino kaarteessa säilyisi, olin varma, että säästimme siinä arvokkaita sekunteja. Vielä kaksi estettä häämötti edessä ja niillekin oli suhteellisen tiukat linjat. Pyrin pitämään sisäpohkeen kiinni ja pysymään itse hyvässä tasapainossa. Alastulo viimeiseltä esteeltä oli hieman hutera, mutta kiihdytin vauhtia maalilinjalle.

”Minja Eloranta ratsulla Kallan Elm sijoittuvat tällä hetkellä upealla tuloksella…” kuuluttaja kuulutti ja taputin oria kaulalle sen kävellessä pitkin ohjin. ”Sehän meni hienosti. Kävele sen kanssa vielä hetki ja mä sitten taluttelen sitä sen aikaa, kun tutustut rataan. Oli rohkea, mutta hyvä valinta se uusinnan kolmoselle tulo. Mutta älä anna tuon nousta päähän. Yritä löytää toiselle radalle se sama fiilis, niin tulee hyvä.”

Ja niimpä. Siinä se sitten odotti. 10 cm korkeampi rata. Kunniakierros oli nostanut selkeästi orin tunnelmia ja pelkäsin pahinta. Varryttelyn hypyt olivat olleet kehnonpuoleisia ja minun olisi tehnyt mieli laittaa orin suuhun enemmän rautaa, mutta näillä oli nyt mentävä. Ensimmäinen este oli kiva pysty ja Elmo suoritti sen hyvin. Toisena olevalle okserille se pukitti ja kolmantena odottanut sarja sai orin imemään niin kovin esteille, että hypystä loppui korkeus kesken. Sama sarjan kakkososalla, jonne tulimme sen oloisina, että joko mennään läpi tai kielletään. Puomit tippuivat kannattimiltaan, mutta hypyksi sen kai kykeni tuomari tulkitsemaan. Neljännelle esteelle jouduin todella ottamaan kierroksia alas. Vastaväitteenä oli muutama pukki, mutta nelosesta selvittiin nipin napin puhtaasti. Radan loppu ei juuri ollut sen helpompi, mutta onneksi pudotuksilta ja kielloilta selvittiin viimeiselle esteelle saakka. Ja siinä se sitten tuli. Elmo kielsi ensin ja uudella vauhdilla se kyllä hyppäsi, mutta niin laakeasti, että pari ylintä puomia lensi pois kannattimiltaan. Lopulta ravasimme maaliviivan ylitse ja pudistelin päätäni.

24.12.2018 – Jouluaattoaamun maasto, kirjoittanut Loci

”Noh, voithan sinä toki tulla Elmon kanssa. Ajattelin tuoda talliin ostamani gägit vasta joulun jälkeen, mutta voin toki hakea ne heti. Elmo on melkoisen vaikeasti hallittavissa maastossa, että päätin kokeilla sillä toisia kuolaimia.” Lotta sanoi, kun esitin toiveeni päästä Elmolla Joulumaastoon.

Ja tässä minä nyt istuin. Jännittyneen orin selässä. Lumihiutaleet putoilivat taivaalta hiljakseen. Yritin rentoutua epämukavassa estesatulassa, kova penkki ei mitenkään rohkaissut istumaan alas satulaan. ”Minä menen edeltä Deekun kanssa, Minja tulee perässäni Elmolla ja sitten on Eevi ja Risto. Peppi pitää Horrorin kanssa perää. Pyritään kävelemään koko matka.” Lotan ohjeet olivat yksinkertaiset. Oli outoa nähdä muita hevosten liikuttajia ja kisaajia, mutta mielestäni mahdollisuus Joulumaastoon oli ihanasti tehty Lotalta.

Alkuun Elmo pysyi rennohkona, mutta pian vauhti alkoi olla sille liian vähäistä. Vaikka sainkin pideltyä orin käynnissä, ei se lopettanut yrittämistä. Yritin parhaani mukaan nautiskella ympäröivistä lumisista maisemista, kun Elmo päätti taas kerran kokeilla onneaan. Pidätettä seurannut pukki pääsi minut hieman yllättämään, mutta komensin orin taas liikkumaan eteenpäin ja pidätin sitä takaisin haluamaani tempoon. ”Noh poika, voisit edes kerran olla rauhallinen maastossa”. ”Kyllä se siitä. Onhan se vielä nuori.” Lotta naureskeli edellä ja taputti voikon orin kaulaa. ”Oletko jo miettinyt Elmon kanssa kenttäkisoissa näyttäytymistä?” kysyin ja annoin aavistuksen enemmän ohjaa orin rentoutuessa. ”Noh. Voisihan sillä ainakin parit tuttarit käydä. Estekorkeudet ei maastossa kasva vielä liiaksi ja rutiini kilpailuihin tekisi vain hyvää.” Lotta tuumi ääneen kääntyessämme hieman pienemmälle tielle.

Loppumaastosta selvisimme ehjinä, eikä Elmokaan enää pahemmin koettanut juosta pää viidentenä jalkana. Tallissa ori sai ylleen villaloimen ja toppaloimen ja pääsi lopulta takaisin omaan tarhaansa. Palatessani talliin, oli höyryävää glögiä ja pipareita tuotu tarjolle. Lämmin juoma oli tervetullutta. ”No niin. Ollaan saatu taas kaikki kasaan ja minulla on ilo kiittää tästä vuodesta. Ja tämä vuosi onkin ollut antoisa, sillä tuo meidän säpäkkä laukkurimme on juossut mukavan summan rahaa. Lisäksi minun on ollut ilo katsoa, kuinka nuoret pojat ovat kasvaneet. Mutta, surukseni minun täytyy myös kertoa, että hurmaavan mustan orimme, Mustiksen, vointi on heikentynyt. Mustis saa yhä jäädä talliin, mutta enää sovittuja astutuksia enempää emme sillä teetä töitä. Kevyet maastolenkit ovat mukavaa mielenvirkistystä harmaantuvalle herralle ja minulta voi aina tulla kysymään lupaa päästä Mustiksen kanssa maastoon.” Lotta kertoi. Musta ori oli kyllä hieno, se minun täytyi myöntää. Ehkä joku päivä itsekin uskaltautuisin vähän varttuneemman kouluratsun selkään.

19.12.2018 – Estevalmennus, kirjoittanut Loci

Neljävuotiaaksi kääntynyt Elmo oli saanut kasvaa jo turhan pitkään kotona ja minun oli ollut vaikea löytää sille ratsastajaa kilpailuihin. Oma pituuteni kyllä riitti vaivoin perusylläpitoliikunnan hoitamiseen, mutta esteiden hyppiminen oli jo hieman tuskaista. Vihdoin olin kuitenkin löytänyt innokkaan ja lahjakkaan ratsastajan orille, joka olisi valmis tekemään oikeasti töitä nuoren orin kanssa. Ikäluokkakilpailuista olimme jo jääneet jälkeen, mutta ehkä nyt saisimme mahdollisuuden osallistua varsa-arvosteluihin, mikäli yhteistyö sujuisi.

Istuin maneesin katsomossa ja katsoin keskittyneesti Minjan ja Elmon menoa alkuverryttelyissä. Ori oli varsinainen häslä. Valmentaja komensi ratsukkoa liikkumaan ja keskittymään siihen, mitä pitäisi tehdä. Orin nenän ei pitäisi olla kohti kattoa, vaan töissä mukana. ”Ratsasta ensin se eteen ja pyydä sitten muutosta haluttuun suuntaan. Ja anna puomeilla sille tilaa käyttää selkäänsä.” Valmentajan neuvot olivat arvokkaita uudelle parille. Markun valmennukset saattaisivat tosissaan sopia Minjalle ja Elmolle, minusta ei olisi viemään tätä ratsukkoa edes aluetasolle.

Olin mielissäni Markun ratkaisusta ottaa siirrettävät maastoesteet käyttöön. Elmosta oli tullut varomaton, joten ehkä kiinteämpi este saisi sen vähän paremmin huomioimaan jalkojaan. Ensimmäiset kunnon hypyt olivatkin pienoinen shokki nuorelle orille ja se olikin seota laukka-askelissaan muutamia kertoja. Seuraavaksi valmentaja pyysi Minjaa ratsastamaan tavallisen pystyn, jotta nähtäisiin, olisiko ori ymmärtänyt nostaa jalkojaan jo vähän paremmin. ”Nyt se tarvii ratsastajan kanssa rutiinia. Pitäkää huoli, että vähintään kerran viikossa oikeasti hypätään ratsastajan kanssa rutiinina pystyjä ja oksereita. Korkeuden en usko olevan ongelma, mutta nyt se ei ole päässyt kehittämään lihaksiaan oikein ratsastajan kantamiseen esteen ylitse.” Pistin merkille valmentajan sanat, jotka olivat tarkoitettu minulle. Eli minäkin joutuisin tarvittaessa hyppimään Elmon kanssa.

Valmennuksen kolmannessa vaiheessa Markku ohjasti Minjan ratsastamaan kolmen esteen sarjaa. Perusasioiden työstäminen tuntui minusta puuduttavalta katsottavalta, mutta joka väliin Markku löysi jotain kommentoitavaa työskentelystä; milloin oli liikaa ohjaa, milloin jä jalka irti ja kerran ainakin Minja lähti hyppyyn mukaan aivan liian myöhään.

Olin kuitenkin tyytyväinen tämän päivän työskestelyyn: Elmo oli osoittanut olevansa ihan fiksu, mutta tarvitsisi rutiinia työskentelyyn. Ja yhteistyö Minjan sekä valmentajan kanssa sujui oivallisesti. Pelkäsin kuitenkin, ettei kasvattaja olisi tyytyväinen panokseeni Elmoa kohtaan ja haluaisi ostaa orin takaisin.

04.07.2017 – Ostotarjous, kirjoittanut Loci

Auburn Estate jätti Lotan kyllä sanattomaksi, kun hän saapui katsomaan nuorta myytävää estelupausta. Myyntitarjous oli luvannut hienoa ruunikkoa, piirtopäistä, herasilmäistä oria, jonka suku oli täynnä huikeita estehevosia. Vaaleaverikkö Amanda Sokka otti naisen vastaan ja esitteli tilaa pintapuolisesti, kunnes päästiin Elmon tarhalle. Nuori ori korskahti kerran ja esitteli upeaa raviaan ympäri tarhaa. ”No niin, rauhoituppas nyt, Elmo” nainen leperteli ruunikon yhä esiintyessä kuin paikan herra.

Elmo antoi itsensä kiinni ja sai pienen makupalan palkkioksi. Lotta sai tutustua oriin kaikessa rauhassa, koska taluttaminen ja harjaus jäivät hänen vastuulleen, eihän hevosta toki voitu myydä, jos sille ei pärjätty. Muutaman kerran Elmo kokeile naista, mutta rauhoittui lopulta. Hoitotoimenpiteissä oli pientä vastahakoisuutta orin puolelta, mutta Lotta uskoi, että harjoittelemalla ja ahkeralla käsittelyllä siitäkin päästäisiin eroon.

Maneesissa Amanda esitteli Elmon askeleet liinassa juoksuttaen, minkä jälkeen Lotta sai vielä itse kokeilla, olisiko orin työmotivaatio ja kuuliaisuus tällä hetkellä sellaisella tasolla, josta hän suostuisi jatkamaan. Lotta ihastui ikihyviksi Elmoon ja kertoi vielä, että heillä olisi nyt useampi nuorukainen tallissa, joten ori pääsisi kyllä omanikäiseensä seuraan ja kokemusta nuorien hevosien kanssa toimimisesta löytyi. Amanda kertoi, että heidän täytyisi ensin hieman miettiä siskonsa kanssa, sillä Elmosta oli tehty muitakin tarjouksia, mutta muutaman päivän sisään kyllä ilmoitettaisiin Elmon kohtalosta.